Sitkeys palkitsee!

Todellisen asiantuntijuuden/erityisosaamisen saavuttaminen vaatii uhrauksia ja rehellistä, usein kivuliastakin itsearviointia. Oikotietä ei ole.

Olen harjoitellut laulua nyt pari kolme vuotta. Trust me, olen ollut todella huono laulamaan ja sanotaan näin, että ääneni ei ole ollut kaikista kaunein ja miellyttävin kuunnella. Kirjoitinkin ensimmäisistä laulutunneistani aiemmin blogitekstin, joissa kerron kuinka pelottavaa, ja hieman häpeällistäkin oli aloittaa ihan pohjalta. Oman huonommuuteeni paljastaminen lauluopettajalle tuntui vaikealta ja kirjoitin siitäkin, miten minusta tuntui, että minut arvotetaan lauluääneni perusteella. Laulun aloittaminen on edelleen yksi epämiellyttävimmistä kokemuksistani, mutta nykyään olen äärettömän onnellinen, että tein sen. Uskallan nimittäin sanoa, että olen kehittynyt!


Koen kehittyneeni jopa niin paljon, että uskalsin paljastaa otteita lauluäänestäni Instan stoorissa. Toki vielä laulunopettajani tukemana, mutta silti. Se oli iso juttu minulle. Sainkin kehuja rohkeudestani julkaista lauluani. Tein sen rohkaistakseni muita olemaan rohkeita oppimisen polulla, sillä se kannattaa. Uuden oppiminen on nimittäin upeaa. Kun huomaa kehittyneensä, kokee menestyvänsä. Tulee voittajafiilis! Ja se puolestaan kannustaa jatkamaan treenaamista.


Välillä laulun harjoittelu on ollut pohjamudissa tarpomista (lue useimmiten). Juuri kun olen luullut oppineeni, seuraavassa hetkessä ääni on kuulostanutkin ihan järkyttävältä. Ja vaikka nyt tuntuu, että olen kehittynyt, ja varsinkin viimeisimmällä laulutunnilla koin mielettömiä oivalluksia, tiedän, että seuraavassa laulutreenissä teen todennäköisesti jälleen samat virheet kuin tähänkin asti. Muttamutta! Avain oppimiseen tulee tässä: Kun on treenannut pois virheistä kerran, seuraavalla kerralla saman asian korjaaminen tapahtuu entistä nopeammin. Ja tämä kierre jatkuu yhä hienovaraisemmin treenien myötä, kunnes jossain vaiheessa tyypillinen virhe ei juuri näyttäydykään. Silloin oppiminen on tapahtunut automaatioksi.


Kun on treenannut pois virheistä kerran, seuraavalla kerralla saman asian korjaaminen tapahtuu entistä nopeammin.

Olen nähnyt tämän myös opetuksessani. Palaan usein oppilaideni kanssa samoihin ”ongelmiin”, mutta ne näyttäytyvät harjoittelun myötä pienempinä kuin ennen. Tähän vaikuttaa tietenkin se, miten paljon oppilas on harjoitellut omatoimisesti. Sitkeät ja sitoutuneet oppilaat saavat muutoksia aikaan parinkin oppitunnin välillä - toisilla saattaa mennä vuosia. Siihen liittyy moni asia ja tärkeintä on ymmärtää, että kaikki voivat kehittyä, kunhan kehitettävään asiaan sitoudutaan 100% töitä tehden, kehitykseen uskoen ja sitä odottaen. Jälkimmäinen on muuten ollut merkittävä huomioni oppimisen onnistumisessa. Osa oppilaista sättii itseään ihan turhaan, kun ei onnistu ensimmäisellä kerralla. Näen tämän itsekritiikin ja negatiivisen asenteen heikentävän oppimistuloksia ja yleensä suosittelenkin asennoitumaan positiivisesti oppimiseen, jolloin "henkinen kaista" oppimiselle säilyy avoimena.


Näen tämän itsekritiikin ja negatiivisen asenteen heikentävän oppimistuloksia ja yleensä suosittelenkin asennoitumaan positiivisesti oppimiseen, jolloin "henkinen kaista" oppimiselle säilyy avoimena.

Sain verkkokurssini osallistujalta seuraavan tekstin kivan palautteen yhteydessä, mikä oikeastaan inspiroi tämän tekstin kirjoittamiseen:


THIRTY YEARS AGO, two Hungarian educators, László and Klara Polgár, decided to challenge the popular assumption that women don’t succeed in areas requiring spatial thinking, such as chess. They wanted to make a point about the power of education. The Polgárs homeschooled their three daughters, and as part of their education the girls started playing chess with their parents at a very young age.


Their systematic training and daily practice paid off. By 2000, all three daughters had been ranked in the top ten female players in the world. The youngest, Judit, had become a grand master at age 15, breaking the previous record for the youngest person to earn that title, held by Bobby Fischer, by a month.

The development of genuine expertise requires struggle, sacrifice, and honest, often painful self-assessment. There are no shortcuts. It will take you at least a decade to achieve expertise, and you will need to invest that time wisely, by engaging in “deliberate” practice – practice that focuses on tasks beyond your current level of competence and comfort. You will need a well- informed coach not only to guide you through deliberate practice but also to help you learn how to coach yourself.


Source: K. Anders Ericsson, Michael J. Pretula, Edvard T. Cokely, The making of an expert, Harvard Business Review, July-August (2007).

Aloitin laulun alunperin siksi, että koin, ettei ääneni kanna opetuksissa. Halusin kehittää ääntäni opetustilanteita varten. Osittain aloitin laulun silti myös siksi, että voisin kokea samaa, mitä oppilaani minun opetuksessani kokevat. Uskon, että kokemukseni on auttanut minua olemaan parempi opettaja, kun osaan asettua oppilaani saappaisiin uutta oppiessa. Kokemani jälkeen ja edelliseen tekstiin liittyen haluankin viestiä golfia treenaajille, että kun päätät jotain ja teet sen eteen töitä - kaikki on mahdollista! Kannustan poistumaan omalta mukavuusalueelta, jotta voi nousta uudelle tasolle. Kokemus on kaiken nöyryyden, häpeän ja tuskan arvoinen!


Tässä vielä tärkein pätkä tekstistä vapaasti käännettynä:


”Todellisen asiantuntijuuden/erityisosaamisen saavuttaminen vaatii uhrauksia ja rehellistä, usein kivuliastakin itsearviointia. Oikotietä ei ole. Todellisen osaamisen saavuttaminen kestää vähintään vuosikymmenen ja se aika kannattaa käyttää viisaasti keskittymällä tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun - harjoitteluun, missä keskitytään nykyisen tason haastamiseen ja omalta mukavuusalueelta poistumiseen. Tätä varten tarvitset hyvän tieto-taidon omaavan valmentajan, joka harjoituttaa taitojasi, mutta ohjaa myös harjoittelemaan omatoimisesti, itseään valmentaen.”


Tervetuloa opetukseeni ja omatoiminen harjoittelu onnistuu vaivattomasti verkkokursseillani missä ja milloin haluat. Lue lisää täältä.


Sitkeyttä, uskoa ja periksiantamattomuutta treeniisi!


Terkuin,

Heini


ps. Tässä ote laulutreenistäni, jossa teen edelleen virheitä, mutta parannan treenin edetessä. Tällaista se on golfinkin oppiminen. Välillä onnistuu, välillä ei. Haluan jakaa klipin laulustani kiitoksena kaikille oppilailleni, jotka uskaltavat heittäytyä oppimisen polulle. Kunnioitan ja arvostan! Tämä on kunnianosoitukseni panoksestanne - minunkin on uskallettava.





71 views0 comments

Recent Posts

See All