.png){kind=logo}
Eräs asiakkaani sanoi opetuksen jälkeen, että on helppo uskoa, että moni jättää tulematta golfopetukseen pelon vuoksi. "Se, että tuntee itsensä huonoksi, ei ole kenellekään ihannetilanne, johon itsensä laittaa mielellään. Aivan kuin joutuisit jumalan edessä toteamaan olevasi syntinen”, asiakkaani sanoi.
Ymmärrän täysin, mitä hän tarkoitti tuolla opetukseen tulon pelolla. Otin nimittäin laulutunteja viime keväänä – ja se oli kamalaa.
Jännitin ensimmäistä laulutuntiani kauan. Siis todella kauan. Oikeastaan jo siitä lähtien, kun tunti varattiin. Tai jos totta puhutaan jo silloin, kun olin tekemässä päätöstä laulutunneille lähdöstä. Uskoin nimittäin, että ihmisellä joko on hyvä lauluääni tai ei ole. Itseni olen aina liittänyt jälkimmäiseen ryhmään. Ja nyt olin vapaaehtoisesti menossa tuomittavaksi. Helpotuksekseni ensimmäisellä kerralla opettaja enimmäkseen vain puhui ja selitti miten ääni muodostuu ja kehittyy, jotta ymmärsin, että uskomukseni oli väärä. Lauluääni kehittyy samalla tavalla kuin lihakset eli yksinkertaisesti harjoittelemalla. Niin tietysti. Äänihuulet tosissaan ovat lihasta. Samat periaatteet pätevät siis laulun oppimisessa kuin golfissakin. Daa.
Ensimmäiset tunnit olivat kamalia ja häpesin osaamattomuuttani. Pelkäsin opetusta myös siksi, että ajattelin laulutaitoni määrittelevän minut ihmisenä ja tässä tapauksessa määrittelevän minut opettajalleni. Ymmärrän ja ymmärsin tietenkin, ettei näin ole, mutta siltä se tuntui. Uskalsin tuskin avata suutani ensimmäisellä kerralla.
Pelkäsin opetusta myös siksi, että ajattelin laulutaitoni määrittelevän minut ihmisenä
Häpeä ja epäonnistumisen pelko estivät minua aluksi laulamasta ja jopa avaamasta suutani tunneilla. Olisin vain halunnut harjoitella shhh -äänteitä ja kaikkea, mitä voi tehdä suu kiinni. Se taisi olla kolmas tunti, kun päätin, että paskat. Mennään syteen tai saveen, mutta nyt annan mennä. Annoin itselleni luvan olla huono, ja olinkin.
Uskalsin heittäytyä, kun tiedostin, että se, että osaanko laulaa vai en, ei tosissaan määrittele minua ihmisenä, mutta se määrittelee, miten suhtaudun oppimiseen. Pysynkö mieluummin mukavuusalueellani ja totean, että juna meni jo? En pääse enää kyytiin. Luovutan. Vai uskallanko hypätä pois mukavuusalueeltani ja heittäytyä? Olla rohkea? Tuntea eläväni!?
...uskallanko hypätä pois mukavuusalueeltani ja heittäytyä?
Rohkaisubuustini jälkeen oppiminen alkoi nopeutua ja laulaminen opettajan edessä helpottui jonkin verran – vaikkei se koskaan helppoa ollut. Opetusten väleissä huomasin kuitenkin, että ääneni kehittyi, vaikkakin mielestäni turhan hitaasti. Onneksi äänitin lauluani opettajan vinkistä jo alusta asti ja kun nyt vertaan ensimmäisiä kertoja nykyhetkeen, ero on valtava. Kehitystä ei jotenkin huomaa harjoittelun edetessä, vaan se tapahtuu pikku hiljaa ja nälkä tietenkin kasvaa syödessä. Haluaisin laulaa kuin Paula Vesala heti, tässä ja nyt – oikeastaan eilen. Kehittyminen on kuitenkin hidasta, enkä koskaan tule pääsemään ammattilaisten tasolle, kuten suurin osa golfareista ei pääse Tour-pelaajien tasolle. Vertaaminen alan huippuihin ei siten usein ole järkevää. Sen sijaan voin yltää omaan parhaimpaani. Voin olla oman elämäni Vesala.
Se, että uskalsin heittäytyä laulamisen maailmaan, on opettajani ansiota. Hän oli hyvin kärsivällinen ja ennen kaikkea kannustava. Luotin opettajaani. Minulla oli tunne, että mitään kamalaa ei voi tapahtua. Opettaja tiesi, miten kehittää laulutaitoani askel askeleelta. Hän tiesi, mitkä harjoitteet toimisivat minulla ja hän myös muutti suunnitelmaa, jos jokin harjoitus ei onnistunutkaan.
Kaikkea tätä pyrin myös itse toteuttamaan golftunneillani. Tavoitteenani on ohjata kehitystä askel askeleelta, jotta asiakas tuntisi mahdollisimman paljon onnistumista ja luottamus omaan tekemiseen vahvistuisi. Pyrin luomaan turvallisen ja luottavaisen ilmapiirin, jossa epäonnistuminen sallitaan. Ajattelen, että jos oppilas ei onnistu, on syy minun – ei oppilaan. Epäonnistumiset tarkoittavat vain sitä, etten ole onnistunut valitsemaan oikeita harjoitteita tai löytämään oikeita sanoja. Tällaisissa tilanteissa vaihdan tulokulmaa kohtalaisen nopeasti. Toisaalta kerron myös, että epäonnistumiset, jotka mahdollisesti tulevat, eivät haittaa ja ne ovat osa kehitystä.
Kokemukseni laulun harjoittelusta oli erinomainen kokemus minulle opettajana ja se laittoi minut ajattelemaan vielä tarkemmin opetustapahtumaa omassa työssäni. Nyt ymmärrän paremmin, millaista uuden oppiminen on ja tiedän, mitä tunteita ja ajatuksia asiakkaani saattavat käydä läpi sisäisesti tunnille tullessa ja sen aikana. Monet tuntemukset, joita koin laulutunneilla voikin siirtää suoraan golfopetukseen. Top 5 ajatusta oppimispelon voittamiseksi voisi olla tässä:
Golfin oppiminen on hidasta, mutta se helpottuu ajan kanssa. Kun hermoratayhteydet vahvistuvat harjoituksen myötä, liikeradat tulevat sujuvammiksi. Muutosten teko helpottuu ajan kanssa.
Osaamisesi golfissa ei määrittele sinua. Asennoitumisesi oppimiseen ja epäonnistumiseen kylläkin. Uskalla heittäytyä ja tehdä virheitä. Uskalla olla huono, jotta voit olla parempi.
Heittäydy oppimisen maailmaan. Älä pelkää epäonnistumista, sillä niitä tulee varmasti. Pelkäämisen sijaan, odota kehitystä.
Videoi svingiäsi alusta lähtien, jotta näet kehittymisesi. Voit myös kirjata ylös lyöntimittoja, lyöntituloksia ja seurata tasoituskehitystäsi. Faktat kehittymisestäsi antavat itseluottamusta ja motivoi jatkamaan harjoittelua.
Mitään kamalaa ei voi tapahtua – tämä on vain golfia.
Tervetuloa heittäytymään golfin maailmaan kanssani! Ajattelin aluksi laittaa pääni pölkylle ja luvata laulaa, jos kokemus tunneillani olisikin epämiellyttävä. Tajusin kuitenkin, että se vain tuplaisi, ehkä jopa triplaisi negatiivisen kokemuksen. Jätetään se laulaminen siis toistaiseksi väliin. ;)
Nähdään treeneissä!
Ps. Tässä vielä linkki vanhaan blogipostaukseeni, jossa käyn läpi, miten voit nopeuttaa oppimistasi: https://www.jeahgolf.com/post/tekniikkamuutoksen-harjoittelu
Ja tässä muutamia kuvia asiakkaideni luvalla tunneilla tehdyistä muutoksista:
