UUSI AIKA - Suomalaisilla ei ole rajoja!

Matilda ”Madde” Castren voittaa ensimmäisenä suomalaisena pelaajana golfin pääkiertueen, LPGA:n, osakilpailun – parhaiden pelaajien ollessa mukana. Mieletöntä!



Vaikka nykyään minulla ei ole enää tekemistä suomalaisten golfareiden menestyksessä, en voisi olla ylpeämpi heidän tekemisestään tänä päivänä. Sain 10 vuoden maajoukkuevalmentajanurani aikana olla heidän matkassaan mukana. Tänään (ja konkreettisesti juurikin tänään) on upeaa nähdä, miten monet näistä pelaajista menestyvät urallaan.


Olen itse sen sukupolven kasvatti, jossa vallitsi vertailun kulttuuri – ja alemmuuden. Tyypillisin vertailukumppani oli Ruotsi - ja siihen minäkin meitä suomalaisia myönnän verranneeni. Aina me hävisimme ruotsalaisille hannuhanhille sen jääkiekkofinaalinkin. Paitsi kerran. Ja se kerta on jäänyt ikuisesti verkkokalvoihimme.


Ruotsalaiset menestyivät jo 1990- ja 2000-luvulla golfissa ja korkeimmilla kiertueilla oli useampia pelaajia. Heitä seurasin ihaillen ja muistan pohtineeni, että mikä ruotsalaisista teki niitä onnekkaita, jotka aina onnistuivat siinä tiukimmassakin paikassa. Päädyin siihen, että yleinen ilmapiiri Ruotsissa kannustaa onnistumiselle. Sadussa Peppi Pitkätossukin on maailman vahvin tyttö, joka onnistuu aina – vaikka vähän mokiakin sattuu matkalle. Silti typy selviää voittajana kerrasta toiseen eikä niillä mokilla ole merkitystä isossa kuvassa.


Omalla sukupolvella oli jonkinlainen taakka, jossa onnistumista vähäteltiin, ettei vain ylpistyisi. Pääpainopiste uutisoinnissa oli epäonnistumiset ja luhistumiset viime metreillä. Niiden syitä etsittiin kivien ja kantojen alta. Muistan kirjoittaneeni valmentajana napakan sähköpostin Golflehden päätoimittajalle suomalaisesta golfjournalismin hengestä. Vaadin henkeä muuttumaan kannustavaksi syyttelyn ja epäonnistumisiin tarttumisen sijaan. Sain vastauksen, että vakuuttava journalismi on ja pitää olla kriittistä. Huhhuh. Onneksi tuo ilmapiiri on nykyään muuttunut.


Minua on aina kannustettu kotona kokeilemaan ja uskomaan onnistumiseeni. Olen saanut kasvatuksen, että kaikki maailmassa on avoinna myös minulle. Meillä 70-luvun lapsilla asenne menestykseen oli jo muuttumassa kasvaessamme ja yksittäisiä menestyjiä tuli silloin tällöin.


Valmennuksesta innostuin 100% viimeistään siinä vaiheessa, kun Minea Blomqvist teki uraa LPGA:lla. Minnissä oli jotain sellaista, johon suomalaisessa urheilussa tai golfissa en ollut tottunut. Sitä peppipitkätossumaista urheutta ja naiiviuttakin, jota mielestäni menestykseen tarvitaan. En tuntenut Minniä tuolloin ja seurasin hänen uraansa ihaillen etäämmältä. Minnillä ei ollut rajoja, vaan hän avasi niitä. Tuota unelmointia ja menestyksennälkää halusin jakaa myös omille urheilijoilleni.


Joukkueessani pelasi Madden lisäksi mm. Sanna Nuutinen ja Noora Tamminen. Naisten ja miesten yhteisleireillä mukana olivat myös mm. Kalle Samooja ja Tapio Pulkkanen. Mikko Korhonenkin treenasi samoissa treenipaikoissa ja oli jonkin verran mukana meiningissä. Leirit vedettiin ruotsalaisen päävalmentajan johdolla. Näin hyvin läheltä sen, mitä se ruotsalainen valmennuskulttuuri tarkoitti. Uusia juttujakin kyllä, mutta ei mitään taikuutta, johon me suomalaiset emme yltäisi. Viimeistään tuolloin ymmärsin, ettei ole mitään yhtä salaisuutta menestykseen. On kyse isommasta kuvasta – ilmapiiristä ja asenteesta.

"Kun tiedät tavoitteesi – löydät kyllä keinot."

Omaksi tavoitteekseni valmentajana asetin pelaajien unelmien kirkastamisen, tavoitteiden asettamisen ja suunnitelmallisuuteen peliuralla. Naiivina valmentajana kerroin pelaajille, että he voivat olla juuri niin hyviä, kuin haluavat. Kun tiedät tavoitteesi – löydät kyllä keinot. Ja ai että, miten upeaa on nähdä, kun yksi suomalaisista vetää ihan peppipitkätossuna USA:n kovimmalla kiertueella viikosta toiseen! Olen niin ylpeä ja onnellinen puolestasi Madde! Ja koko suomen urheilu ja kulttuuri, jota myös @huuhkajat paraikaa edustaa! Nyt on uusi aika.

725 views0 comments

Recent Posts

See All